Jipsterejops. Katailu pyörähti eilen taasen käyntiin sellaisella katamaisella tavalla. Matkaa oli sopivasti ja rasteja paljon kuten asiaan kuuluu. Normaaliin työstelyyn oman lisänsä toivat jäynärastit sekä hankikanto ainaisen umpisen sijaan. No saihan sitä oivilla reitinvalinnoilla käyttää taas rintauintitekniikkaansakin pinnalla pysyäkseen. Paikallistuntemuksesta/tuntemattomuudesta oli hyötyä tai apua tai haittaa tai sitten ei. Rasteja oli kuitenkin sijoiteltu Pellon kulttuurihistoriallisesti arvokkaille paikoille kuten E-Pro, Vekkula ja Sähkölaitoksen kukkapenkki todistivat. Paikoitellen jäiset tiet ja kelkkaurat aiheuttivat päänvaivaa niin kataajille kuin muillekin. Toisaalta jään puute pakotti tukeutumaan reitinvalinnoissa kovaan maahan uintireissun sijaan.
Itse kisan kulku oli kuin suoraan katailun oppikirjasta, alussa kovaa ja siitä sitten pikkuhiljaa kuka mitinkin maaliin joko yhtä kovaa, kovempaa tahi hiljempaa. Taas mukana oli muutamia hylsyansoja, mutta tällä kertaa ei ylipääsemättömien esteiden muodossa vaan rastiliputtomuuden ja jäynäilyn (kjäh!) aiheuttaman väärällä talonkulmalla käynnin muodossa. No sekoilu kuuluu kisan luonteeseen. Tarkempi analyysi löytyy alempaa.
Ensi viikonloppuna, tarkemmin sanottuna ensi lauantaina työstellään skiotourthekairairat-tapahtuman muodossa, mutta seuraavaa normikatailua on suunniteltu ehkä ensi viikolle tai sitten ei saa nähdä yms.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment